Säveltäjät ja laki | osa 1
article
D
David Hackett2 min read|27. September 2026
Tämä on osa 1 David Hackettin 3-osaisessa sarjassa säveltäjistä, jotka joutuivat ristiriitaan viranomaisten kanssa. Lue osa 2 ja 3.
Kun pomo ottaa irtisanoutumisesi todella pahasti
Vakaa JS Bach (1685 – 1750) ei ehkä ole ensimmäinen säveltäjä, jonka yhdistämme lainrikkomiseen. Mutta suuri barokin mestari ei ollut mies, jonka kanssa kannatti kiusoitella. Joskus hänen kuumaverisyytensä toi hänelle ongelmia esimiesten kanssa.
Vuonna 1717 Bach turhautui, kun työnantaja, Sachsen-Weimarin herttua, ei myöntänyt hänelle ylennystä, jota hän oli odottanut pitkään (hän sai katsoa vierestä, kuinka herttuan kykenemätön poika sai paikan), ja päätti jättää eroilmoituksensa.
Mutta 1700-luvun hovisoittajien ei kuulunut sanoa mielipidettään tällaisiin asioihin. Vielä pahempaa oli se, että Bach itsepintaisesti vakuutti todella lähtevänsä. Herttua heitti kiivaan Konzertmeisterinsa lähimpään vankilaan, ikään kuin antaakseen tälle aikaa miettiä asiaa.
Hän ei ymmärtänyt kohdanneensa yhden 1700-luvun suurimmista mutta myös itsepäisimmistä musiikillisista neroista. Bach oli iloinen päästessään tavallisista velvollisuuksistaan, sopeutui yllättävän helposti vankilaelämään ja sävelsi sellissään jopa muutaman urkupreludin. Kuukauden kuluttua kyllästynyt herttua oli saanut tarpeekseen. Hän määräsi Bachin vapautettavaksi ja myönsi vastahakoisesti tämän eron.
Retku irti kaduilla
Ehkä ei ole yhtä yllättävää, että Ludwig van Beethoven (1770 – 1827) joutui kerran itsekin tekemisiin viranomaisten kanssa. Se tapahtui, kun hän oli kääntynyt väärään suuntaan yhdellä pitkistä iltapäiväkävelyistään ja päätyi tuntemattomaan kaupunkiin juuri illan pimentyessä. Beethovenilla ei koskaan ollut runsaasti sosiaalista tajua, ja hän yritti selvittää olinpaikkaansa kurkkimalla pelottavasti ikkunoista. Se sai asukkaat huutamaan ja kirkumaan niin, että paikalle oli lopulta kutsuttava poliisi. Beethoven vietiin säilöön irtolaisuudesta kiivaista vastalauseistaan huolimatta. Päivystävä konstaapeli valitti esimiehelleen: ”Olemme pidättäneet miehen, joka ei jätä meitä rauhaan. Hän huutaa koko ajan olevansa Beethoven, mutta hän on retku, ilman hattua, yllään vanha takki ... mitään, mistä hänet voisi tunnistaa.”
Väärinkäsitys selvisi lopulta, kun yksi Beethovenin ystävistä saapui takaamaan rähjäisen säveltäjän henkilöllisyyden. Poliisit olivat varmaankin helpottuneita päästessään hänestä eroon.
Kun nopean rikastumisen suunnitelma menee pieleen
Ennen kuin Carl Maria von Weberistä (1786 – 1826) tuli varhaisten saksalaisten romanttisten oopperoiden, kuten Taikaampuja ja Euryanthe, uranuurtaja, hänellä oli yllättävän värikäs ja railakas nuoruus. Hän joi, naiskenteli ja eli reilusti yli varojensa.
Weber oli jo syvässä velassa työskennellessään parikymppisenä herttua Ludwigin hovissa Württembergissä. Asiat kuitenkin vain pahenivat, kun hän onnistui menettämään suuren summan, jonka herttua oli uskonut hänelle. Epätoivoisessa yrityksessä saada rahat takaisin hän sekaantui laittomaan kuvioon, jossa myytiin vapautuksia asepalveluksesta työnantajan lukuun. Juoni paljastui, ja Weber pidätettiin kesken oopperan harjoitusten. Lyhyen vankilakomennuksen jälkeen hänelle määrättiin sakko, hänet karkotettiin Württembergistä ja häntä kehotettiin pysymään poissa pitkään.
Koko tapaus oli Weberille niin nolo, että hän päätti elää tästä lähtien raittiimmin ja järjestyneemmin. Hän piti sanansa. Noin vuotta myöhemmin hän saavutti ensimmäisen suuren menestyksensä kahdella klarinettikonsertolla, minkä jälkeen paluuta ei enää ollut.
Lisää David Hackettin tekstejä osoitteessa www.musicbytheyear.com.